Kaksi viikkoa

Vähän niinku jäykkänä kuvassa, molemmat.


Kaksi viikkoa on reippaasti mennyt, vähän yli meni jo ajallisesti ja ajankulullisesti se meni nopeasti. Siis tämä aika kun Jarabinda on kotona ollut.

Ihmisiä on käynyt tututstumassa pentuun, ja pari koiraakin. Ollaan kuitenkin porrasteltu asioita, ollaan jätetty ainakin yksi kotipäivä väliin ennen kuin seuraavia tuttuja on tullut. Miksikö?, en ihan tarkkaan tiedä. Ollaan ajateltu että kun se on kuitenkin noin nuori, niin ehkä sellainen lepopäivä jolloin ei kovasti tapahdu tekee hyvää väliin.

Ihan kotipäivä tarkoittaa sisällä oleskelun lisäksi pihalla hortoilua. Pentu on ravannut itselleen polut umpihankeen, eilen sitä vähän lapiolla autettiin. Nyt se pääsee maistelemaan eri puulajien oksia ja muita talvisia asioita tontin alueella.
Pissaamiset yms. hoituvat 80 prosenttisesti ulkona, tähän tulee vielä muutoksia kun Jara jää pidemmiksi ajoiksi yksin kotiin. Tai koirien kanssa. Nyt kun ihmisiä on ollut kaiken aikaa ovea availemassa homma on toiminut ulkona hyvin.

Ulkona Jara on monta kertaa päivässä yksin. Piha on talon takana ja sinne on hyvät näköalat. Katselemme sitä ikkunasta ettei se poistu pihalta, takapihalta on yksi avoin portti, mutta ainakin toistaiseksi se on pysynyt aidatulla alueella.
Paitsi kerran kun päästin sen anopin mäyräkoiran kanssa ulos sen enempiä ajattelematta. Mäyrispä ei ollut pihaorientoitunut ja lähti kadulle päin mistä olivat tulleet ja pentu tietty perään. Ei siinä mitään, joku kävi huomauttamassa että suunnanmuutos ja koirat palasivat takapihalle. Varsinainen välkkylauma, 2 kuukautta vanha mustaterrieri ja 14 vuotias mäyräkoira. Keskimäärin koirat viisaimmassa iässä.

Eilen sunnuntaina ajeltiin Tikkurilaan. Jara ei ollut ihan niin vilkkaassa paikassa vielä ollutkaan. Toinen uutuus oli talutushihna jonka sille laitoin. Ensimmäistä kertaa, kirjaimellisesti.
Suunnitelma toimi, vastaantuli ihmisiä ja rullatuoleja ja pieniä ihmisiä ja kaikenlaisia ääniä yms. Jara katseli ja kuunteli. Koitti rynnätä jonkun perään mutta hihna esti. Kumarruin maahan ja puhuin koiran mukaan, hihna jäi melko huomiotta ja Jarabinda lähti seuraamaan tuttuja ihmisiään.

Pari kertaa jokin asia oli niin mielenkiintoinen, esim. kiinalainen ravintola, että koira ei hämmästykseltään älynnyt kuunnella kutsua. Silloin Kaarina meni vähän kauemmaksi ja  kutsui pentua. Etäisyys laukaisi jonkin reaktion ja Jara jätti ihmettelyt sikseen ja ryntäsi liikkeelle laumansa mukaan.

Että koitetaan opetella kaikenlaisia ulkomaailman asioita. Kotona on hyvät rytmit ja rutiinit tässä pentuelämässä. Päivä päivältä kasvetaan. Fyysisesti on tullut se kilo viikossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s