Kevättä metsässä

Ruoka on rock!

Lehdet putoilevat pihallemme, vaikka on talvi. Tarkemmin sanottuna postilaatikkoomme.
Kyseessä on koiralehdet. Rotujärjestöt vaihtavat lehtiään keskenään, lähettelen Suursnautserikerhon lehteä muille rotujärjestöille, ja saan vastikkeena ison pinon muitten rotujen lehtiä. Jokaisen myös luen.
Miten sattuikaan, tuli Mustaterrieri-lehti postista. En ole varma miksi tuli, siksikö että ollaan uusia jäseniä vai tästä lehtivaihtosysteemistäkö johtuen.

Kuitenkin, tieto lisää tuskaa, luin isojen rotujen pentujen painonnoususta ja raajojen nivelien rasittumisesta. Just nyt kun hanget ja metsät ovat jäätyneet liukumäiksi ja Jara on päivä päivältä vilkkaampi ja riehakkaampi ulkona. Ja painavampi.
Yhdistelmä on huono. Ihan kai yksinkin ihmisten on vaikea liikkua täällä meilläpäin metsissä ja poluilla seuraavat viikot. Vauhdikkaaksi homma menee kun mukana on pari kolme koiraa, joista yksi on tämä pikku neiti joka haluaa samanaikaisesti neljään ilmansuuntaan. Ja usein kuljettelee snautseria suussaan mennessään. Tai ainakin osaa snautserista, häntää tai korvaa.

Ja samalla kun koittaa katsoa ettei tämä lapsi reväytä koipeaan, koheltaessaan. Sana huolissaan kuvaa tod.näk. hyvin ilmettäni kun äsken pimeyden jo laskeuduttua kävelin jäykkänä kuin puujaloilla kotiinpäin tuolta metsästä.
Vaikken haluakaan jankuttaa, pakko tämä pentu oli pitää melko hallinnassa. Koska en halua enkä osaa kuljettaa koiraa hihnalla rauhallisesti, vaille tunnin lenkillä tuli puhuttua kurkku kipeäksi. Ohjetta ja ojennusta, kehua ja kähinää. Ja tämä pahuksen lapsikoira noin erittäin pääsääntöisesti kulki varovasti ja rauhallisesti ohjeiden mukaisista paikoista, liukkaita rinteitä ja muita vältellen.

Vaikea sitä enää on ihan patatyhmäksi epäillä, joten kyseessä täytyy olla minulle ennen näkemätön hermorakenne. Se on rauhallinen ja harkitseva koira, jos siis ei niin tyhmä että kipinän puutteen takia olisi tuollainen todella rauhallisesti reagoiva ja käyttäytyvä.
Kummalliseksi homma menee kun se oikeasti heiluisi kuin päätön kakara, mutta pystyy sitten tuollaiseen pitkään keskittymiseen. Pidettiin  muutama seisoskelutauko, kun ajattelin ettei se voi jaksaa keskittyä rauhalliseen etenemiseen. Tai sitten vain luulin niin.

Harvoin kaikki koirat samassa kuvassa. Ei nytkään valokuvassa vaan kamerakännykkäkuvassa. Nokia N8:llä kuvattu.

Kuvassa perheemme tyttöjä. Eikä siis läheskään kaikki perheemme tytöt.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s