Mustaryssä ja turkinpippuri

Ryhdikästä istutaa voi harrastaa pakkasella ja suojasäällä. Tuntikausia, kai.

Piti lähteä Turkkiin viikon päästä, lauantaina. Ja olla siellä aina, tai aikaisintaan palata seuraavana lauantaina.
Tämä suunitelma oli erittäin poikkeuksellisesti tehty jo viime syksynä. Matkat tilattu ja maksettu. Yleensä lähden matkalle per heti, ilman mitään ennakkosuunnitelmia.

Jaran vähän yllättävä tulo talvella hiukan aiheutti pohdintaa matkan suhteen. Meilllähän oli tarkoitus ottaa pentu keväällä tai alkukesästä. Joten emme varmaankaan olisi maaliskuulle matkaa tilanneetkaan, jos olisimme ajatelleet että pentu on jo kotona.

Meillähän on onneksi kokeneet koiravahdit. Mikaela ja äitinsä. Jonkun mielestä jossain määrin kummallista että entinen vaimo asuu meillä ja hoitaa koirat ja tyttäret.
Voin vakuuttaa ettei tuo ole meillä ollenkaan kummallisinta. Meidän mielestä ihan tavallista.
Joten olimme melko rauhallisin mielin lähdössä matkalle. Jara tulee toimeen loistavasti Riitan kanssa, ja toisin päin. Ja Mikaela, tyttäreni 14v., on Jaran kanssa erittäin luontevissa väleissä.

Mutta. Nyt ollaan perumassa reissua kuitenkin. Täytyy toimittaa töissä ja harrastuksissa aika paljon kaikenlaista tekstiä ja sivuja. Kuviakin.
Joten jostakin on luovuttava. Matkasta luopumista helpottaa se, että onhan Jara justiinsa sellaisessa vaiheessa jossa mieluummin on itse paikalla. Todennäköisesti korvatulehdus on ohitse, mutta sen näkee vasta ensi viikolla varmasti. Noin niinkuin esimerkkinä.

Ja matkasta luopuminen tarkoittaa sitä ettemme mene sinne missä pippuri kasvaa. Vaan teemme lyhyemmän reissun kuin viikko. Suunnasta ei ole vielä tietoa, tiistaista sunnuntaihin on aikaa tässä uudessa aikataulussa. Lontoo, Dublin, Amsterdam? Ja mitä niitä nyt on?

Mutta. Oltiin tässä kirjoittelun kesken ollen Jaran kanssa keskenämme ulkoilemassa. Kokeiltiin samalla uusia hihnoja ja muita rensseleitä. Lauantai-ostoksilta.
Tuossa parin kadun päässä koittivat pysäyttää Berninpaimenkoiransa, joka ryntäsi avoimesta portista tielle ja Jaran luokse. Ihmiset huutelivat että se on pentu (Berni), joten ei vaaraa. Sanoin jotta Jarakin on vähän nuori vielä.
Berni on vuosi ja kaksikuukautta vanha narttu. Ihan sopiva leikkikaveri, ei tarvinnut pelätä että se hajoaa kun Jarabinda tapansa mukaan leikillisesti paukutteli molemmilla tassuilla.

Jos Jara olisi uros, veisin sen varmasti nyrkkeilyharjoituksiin. Kovin vähän naiselliselta näyttää kun se mättää oikeaa ja vasenta suoraa kunnon heijausliikkeella Bernin kuonoon. Heillä oli oikein hauska ja reipas harjoittelutuokio, kikattivat hännät heiluen aina välillä. Karkulainen palasi pihaan ja me tultiin kotiin puolen tunnin rupattelun jälkeen.
Jos Jarabindaa ei löydy pihasta joku päivä, kannattaa poiketa Nellin pihalla. Tuosta metsän kautta parin minuutin matka ihmiselle. Koira menisi paljon nopeammin.

Jara on kehittänyt uuden lumilajin. SnoukkaSurf. Se on yhdistelmä kroolamisesta ja sukeltamisesta, siis lumessa tehden.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s