Mustalaisterrieri ( Romano Terrier ) yksin kotona

Yksin kotona osa 1. Karhupuiston kauhukakarat.

Yksin kotona osa 1

Lähdettiin aamuyöllä Turkkuseen ja sieltä laivalla merenkurkkuseen. En heti muista missä tarkalleen Merenkurkku sijaitsee mutta me jäädään Maarianhaminassa laivasta. Kas ei ole käynyt Ahvenanmaalla, tämä asia täytyy korjata.
Tarkoitus oli alunperin tehdä reissu skootterilla, aikataulut ja tänään alkanut sadekausi muuttivat suunnitelmia. Ollaankin Bindabiilillä matkalla.

Koirat jäivät kotiin. Laia ja Mikaela ovat päivisin paikalla ja Miksun mutsi iltaisin lisänä. Eli koirille on hoitajia vaikka kuinka, siitä huolimatta Kas epäilee että mulle iskee ankara eroahdistus.
Tosiasiassa olen oleillut 90 prosenttia ajasta kääpiömustalaisterrierin kanssa siitä asti kun Jara loppiaisena haettiin kotiin. Idea on ollut vaikuttaa koiran kasvuun ja kehitykseen. Vaikutusta on jatkuvasta yhdessä olosta ollut, onko se ollut kielteistä vai myönteistä vaikutusta, se menee nähtäväksi.

Joo. Myönteistä ainakin siinä mielessä että Jara on ihan meidän koiran näköinen ja käyttäytyy kuin meidän koira. Se taas mitä muut ovat asiasta mieltä, minkälainen koira Binda on, se on eri juttu.
Minulla pääpaino on siinä että koira pärjää omassa ja vähän vieraammassakin porukassa. Ja pystyy liikkumaan kaikenlaisissa ympäristöissä joutumatta hankaluuksiin.

Se osaako Jarabinda mennä maahan tai puuhun käskystä, se tulee sitten arvokärjestyksessä myöhemmin. Maahan se osaakin mennä, puuhun koittaa kyllä mutta koittaa metsurityyliin katkaista puun ennen siihen nousua.

Eilen tai toissapäivänä iltakävelyllä juteltiin Kas:n kanssa siitä että tuollainen kääpiökokoinenkin mustaterrieri herättää huomiota sellaisissakin ihmisissä jotka eivät koirista paljoa perusta. Jokin Binskin olemuksessa viestii positiivisuuta ja ystävällisyyttä koska kertaakaan emme ole törmänneet näihin kaupungeissa ihan yleisiin koirista huomauttelijoihin.
Juuri sillä kävelyllä joku rouvakaksikko odotteli vähän sivussa että päästiin polun kapeikosta läpi. Siinäkin syntyi keskustelu rouvien kanssa siitä minkä rotuinen tuo iloisesti virnistelevä koira on. Onko se niin nuori, ompas mukava koira.

Joku päivä joku vielä pitää koirat paskantaa puheenvuoronsa, mutta yllättävän kauan on mennyt ilman konflikteja alati ympäriinsä sinkoilevien lenkkeilijöiden tms. kanssa. Sen ajattelen johtuvan mustalaisterrierin olemuksesta ja käytöksestä.

No, nyt harjoitellaan saareen menoa ilman Jaraa, hyvinhän tämä sujuu. Istun laivan kapakassa, tuossa jokin orkesteri vetelee valssia ja humppaa, minä kirjoitan koirablogiin.
Pitäisi katsoa jäsenrekisteristä onko Ahvenanmaalla riiseneitä vois käydä kurkkaamassa. Mustalaisrekisteriä mulla ei koneella olekaan, joten niiden sijainnistakaan ei ole tietoa. Jokin hämärä mielikuva kylläkin juuri syttyi himmeänä. Ei kai Jaran sisaruksista joku tullut  saaristoon?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s