Musta sunnuntai, tummia kuvia

Kokeilin kuvata mustia koiria kirkkaassa auringonvalossa jäällä ja lumessa viime sunnuntaina. Se on niin tätä. Olisi rotu edes moskovanpunainenterrieri tai laatokanharmaaterrieri. Mutta venäjänmustaterrieri on umpimusta ja siksi hankala kuvata missä tahansa. Kirkkaassa valossa kontrastit muodostuvat voimakkaiksi ja siksi joudutaan kahden hankalan asian kanssa tekemisiin, umpimustaan pitäisi saada sävyjä tummassa päässä ja toisaalla kuvan kirkkaat osat menevät ylivalottuneiksi ja menettävät sävyjä.
No, itsehän rotuni valitsin. Ja omat koirat ovat aina olleet samasta syystä kamalia kuvattavia, paitsi airikset.

Tänään asia on ihan eri kuin kymmenen vuotta sitten. Kymmenen vuotta sitten ja aikaisemmin kuvasin dialle ja ainoa keino vaikuttaa sävyihin oli kuvata useampi ruutu valotushaarukkoinnilla, toiveessa että joku ruuduista olisi kelvollinen. Ja kun haarukoidessa syntyi useampi ruutu peräkkäin yleensä koirat ehtivät vaihtaa asentoa ruutujen välillä. Sitten oli tuloksena pari hyvää valotusta jossa koira seisoi huonosti ja usein ruutu jossa koira oli hyvässä asennossa mutta valotus pielessä. Siitä sitten valittiin.

Nykyään valoisuutta, tummaa ja valoisaa päätä voi säätää tietokoneella vaikka kuinka monella tavalla ja tehdä kuvasta kopioita valotushaarukointia varten. Se on iso parannus aikaisempaan, tekee koko kuvausprosessista ihan erilaisen. Nykyään istun paljon koneella kuvauksen jälkeen ja koitan sävytellä kuvia. Siinä mennään käyttötarkoituksen ehdoilla ja etsitään parasta kompromissiä. Lehtiin painettavissa kuvissa toleranssit mustan ja toisaalta valkoisen toistumisen suhteen on edelleen erittäin pieniä. Nettikäytössä ja muutenkin ruudultä katsottavassa kuvassa on paljon enemmän joustovaraa valoisuuden ja kontrastien suhteen. Tästä seuraa se että ruudulta katsottuna ihan hyvä kuva voi olla painettuna melko huono.

Tästäkin syystä kannattaa, jos kuvia menee painettavaksi, asioida mieluummin yhden ja saman painolaitoksen kanssa koska painoillakin on omat säätönsä ja toleranssinsa. Paras tulos syntyy kokemuksen kautta, tiedän kokemuksesta mitenkä ruudullani tietyn sävyjakauman omaava kuva toistuu painettuna tietyssä painossa. Jossakin toisessa painossa se voi toistua samanlaisena, luultavimmatusti se kuitenkin toistuu ihan erilailla.

Ruutukuvien kanssa on myös oma ongelmansa. Kun sävytän kuvan kalibroidulla näytöllä ja sitä katsotaan millä tahansa näytöllä kukaan ei tiedä lopputulosta. Näytöissä ja niiden säädöissä on erittäin suuret erot. Tähän en kuvaajana ja kuvankäsittelijänä voi mitenkään vaikuttaa enkä varautua. Jos tiedän että kuvaa katsotaan vain ruudulta säädän sen keskimäärin sopivan tuntuiseksi.
Tässä minulla on henkilökohtainen ongelma, aika usein sama kuvani katsotaan ruudulta että painetaan. Tässä ei sitten auta kuin säätää kuva painoon sopivaksi ja jättää pohtimatta miltä se mahdollisesti jonkun läppärin ruudulla näyttää.

Vielä yksi näkökulma. Kamerat ovat kehittyneet ihan käsittämättömän hyviksi ja helpoiksi käyttää. Aikoinaan, ehkä vielä 5-10 vuotta sitten filmiä käyttävien kameroiden loppuaikoina, ei ns. harrastelijakameroilla juurikaan voinut kuvata painokelpoista jälkeä. Syitä oli useita. Nämä nykyiset digikamerat tuottavat teknisesti täysin painokelpoista jälkeä järkiään kaikki.
Kameroiden automatiikat ovat nykyään melkein kaikissa kameroissa todella hyviä. Olen kuvannut moneen kirjaan ja aikakauslehteen päätyneitä kuvia mukavasti mukana kulkevalla pienehköllä kameralla ja automatiikka-asetuksilla. Kuitenkin asia on niinkin etteivät edes Nikonin, Canonin, Leican… ammatilaisrungotkaan tee sellaista jälkeä etteikö kuvat paranisi kun kuvaaja tai kuvankäsittelijä sen säätää kokemuksellaan. Mutta sekin on mahdollista että kuvaaja kuvaa automaatilla ja kuvankäsittelijä hoitaa valotuksen, rajauksen, terävöityksen, kohinanpoiston yms. kuntoon painoon tai ruutukatselua varten.

Lehdistössä on tämä työtapa yleisesti käytössä. Toimittaja sojottelee digillä kohti kuvauskohdetta ja kuvankäsittelijä tekee lopullisen kuvan digitiedostosta. Valokuvaajien ammattia ajatellen paskajuttu, mutta realismiä tänään. Tietenkin monet julkaisevat kuviaan netissä ja tulostuksina ilman sen kummenpaa, kameroiden automaatteihin ja automatisoituneisiin kuvankäsittelyhjelmiin, Picasa, Elements, jne., luottaen ja nekin toimivat jollakin tapaa. Mutta ääritilanteissa on jossain kohtaa kuvaprosessia säädettävä melkoisesti enemmän kuin automaatit osaavat.

Jos halutaan tehdä kunnollisia paino- tai ruutukuvia mustista koirista ollaan melkein aina tekemisissä ääritilanteen kanssa. Joissain erittäin suotuisissa valo- ja muissa olosuhteissa sopivan värisissä taustoissa saa tietenkin keskimäärin mukavan oloisia kuvia syntymään, mutta jos painamaan lähdetään on syytä vähän tuumata ensin näyttää kuva ruudulla miltä tahansa.

Ihan kelvollinen ratkaisu kuvien suhteen on vaihtaa koira vaikkapa snautseriksi, suola-pippuri väriseksi. Kaikki eivät kuitenkaan tähän ryhdy, eli ollaan alussa: musta sunnuntai, tummia kuvia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s